Kesän pääreissu on takana. Pari viikkoa sitten saatiin OFG:n kavereiden kanssa päätökseen viikon melonta Könkämäenolla, yhteisluvan alueella 6. Minun lisäksi reissussa olivat Hannu, Harri ja Janne. Luvat mainitakseni meillä oli samaanaikaan yhteislupa alueelle 6, sekä rajajokea sivuava Kiirunakortti. Näillä kahdella pystyttiin takamaan kalastus molemmilta puolin jokea, pois lukien yksityismaat Ruotsin puolelta.
Linkit lupiin tässä: https://www.natureit.no/fi/map/fishing/223 ja http://www.yhteislupa.com/category/2/lupakauppa.
Reissun suunnittelu alkoi jo hyvissä ajoin ennen lupien ostoa. 2018 kesällä oli tavoitteena uusia vuoden 2015 melonta Grayling Landin Akin tuella. Akilta vuokrattiin koskilautta, hänen kanssaan sovittiin reitti ja konsultoitiin käytännön asiat. Lopulta reitiksi valikoitui Kelottijärvi - Karesuvannon pohjoispää. Veneen lisäksi toimme mukanamme oman 4hp Yamahan moottorin, joten pystyimme ajamaan suvannot vaivatta ja liikkumaan edestakaisin koskien välissä. Kalastimme jopa veneestä välillä moottorin ja ankkurin avulla. Tosin siikoja ei löydetty koko reissulla vaikka niitä toivottiin näkevän. Tämän reissun heinäkuu oli Suomessa mittaushistorian kuumin ja jopa Könkämäenon veden lämmöt nousivat vähävirtaisissa paikoissa +19C asteen tienoille. Onneksi koskissa vesi sentään oli viileämpää ja yötä painuivat välillä +10C. Joessa vesi oli aika vähissä, joka vaikutti sekä kalastukseen että melontaan. Melonta kuitenkin meni hyvin kun kosket mitä menimme olivat kaikki 1-3 luokkaa ja homma sujui hyvin neljällä hengellä.
Kalastus oli välillä haastavaa kun emme löytäneet kaloja niiltä paikoilta mistä oletimme. Pari päivää ihmeteltiin, saaden vain muutama parempi yli 40cm kala sieltä täältä mutta muuten pientä harjusta. Kaiken lisäksi reissulta puuttui harjuksen pintasyönti kokonaan. Kuuma ja kuiva ilma oli ehkä tappanut hyönteisten kuoriutumiset ja kalat eivät vain pintoneet. Sen sijaan pinturia viistättämällä kalaa kyllä tuli. Itse onnistuin tuhoamaan Chernobyl Anttini, kun harjukset ahnaasti siihen iskivät. Sain sillä oman reissun suurimman harjukseni, 43cm. Niitä tuli itseasiassa useita. Hyviä vääntöjä vaikka aika kauas 50cm harjuksesta jäätiinkin. Harrikin taisi Chernobyl Antilla saada 45cm harjuksen.
Kun pintakalastus ei tuottanut mahtavia tuloksia niin luonnollisesti kokeilimme nymfeja. Niillä tuli kohtuullisesti kalaa mutta lopulta parhaiten kalaa antoivat pienet striimerit. Mini Muddler, vihreä Liitsi ja Muddler-streamer antoivat lopulta meidän porukalle vähintään sen 50 harjusta /mieheen reissun aikana, Harrin nostaessa toistasataa. Suurin osa vieläpä streamer-harjuksista oli yli 35cm kaloja, yli 40cm kaloja taisi tulla yli 20kpl. Ruokakalan ottaminen oli silti helteiden vuoksi haastavaa, huomasimme että kannatti etukäteen sopia milloin ruokakalaa yritetään ja lähteä heti saalista valmistelemaan kun sen oli saanut.
Koska kelit olivat kuumat löytyivät kalat yllättävänkin kovasta virrasta. Harjusten lisäksi virroista löytyi useita parikiloisia haukia, jotka iskivät välillä ahnaasti perhoon ja ja streamer-perhoihin. Lisäksi koskista löytyi taimenia ja jopa lohi. Itse sain 40cm nätin taimenen, Janne sai 49cm kalan ja tiputti vajaa 60cm taimenen jaloista. Harrikin sai useita nättejä paikallisia yli 30cm taimenia ja Hannu sen sijaan tiputti jotain isoa. Hannu kalasti yhdellä koskella päävirtaa lohiperholla ja #8 kepillä ja jotain isoa tärppäsi. Pari minuuttia kesti tanssi, kala ei tullut esiin ja lopulta 0,40 fluorocarbon katkesi. Näimme myös melonnan ohessa muutaman lohen hypyn mutta emme hyppiviä kaloja osanneet suvantopaikoissa kalastaa. Suvannoista sen sijaan tuli pientä haukea ja kohtuu kokoista ahventa. Ahventen keskikoko yllätti positiivisesti ja kun sitä yritettiin vartti siellä ja vartti täällä tuli aina yksi parempi kala. Harrilla oli perhovehkeiden lisäksi mukana haspeli ja hän sai räikeällä Lotto-lipalla 35cm ahvenen, joka oli samalla reissun päätöskala.
Kelit kyllä hellivät hienosti koko reissun, ainoastaan yhtenä päivänä satoi kovaa ja miltei joka päivä paistoi aurinko. Veden lämpöjen vuoksi myös uiminen maistu ja kuivuus taisi vaikuttaa myös hyttysten määrään, joka oli siedettävä. Veden vähyys tosin toi koskissa kiviä esiin ja välillä melominen oli haastavaa. Aika hurjaa oli katsella paikallisten ajoa puuveneellä matalissa ja leveissä koskissa esimerkiksi Lätäsenon-haaran jälkeen.
Kiitos OFG:n kaverit reissusta ja taas kesäloman jälkeen Lapin kaipuu palasi takaisin mieleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti