Ensi kertaa Latokartanolla

Hiukan ennen juhannusta 2018 kävimme Harrin kanssa ensi kertaa kalassa Riverkeepersin Latokartanonkoskella. Kumpikaan ei ollut siellä ennen ja olin aiemmin ostanut vuorokauden luvat Riverkeepersin myynnistä hintaan 30€/hlö. Lisätietoa Riverkeepersin sivuilta löytyy täältä: http://www.riverkeepers.fi/fi/kohteet/latokartanonkoski.html

Kalastusalueen kartta, saatu Riverkeepersiltä

Latokartano on nyt toista kautta auki kalastukselle. Pitkään se oli kiinni ja siellä tehtiin vaelluskalalle kunnostuksia. Me törmäsimme Harrin kanssa rannassa ilmeisesti Riverkeepersin kavereihin, joiden kanssa oli kiva jutella jokipätkästä. He olivat suunnitelemassa elokuuksi tulevaa kunnostuspäivää, jolloin vanhan myllyn uomaan olisi tarkoitus tehdä muutosta niin että sinne virtaisi enemmän vettä. Pienestä uomasta saisi näin varsin mainion pikku taimenten habitaatin. Olin myös vähän hämmästynyt kun riverkeepersläiset sanoivat että koskessa on enemmän lohen smoltteja kuin taimenen. Luonnon lohen kutua on havaittu koskessa jo 2009 ja sitä on varmaan ollut aiemminkin. Latokartano kuuluu Kiskonjokeen ja meriyhteys ilman isompia vaellusesteitä Latokartanolle on hyvä. Tietysti merellä olevat verkotukset haittavaat vaelluskalan nousua.

Latokartanon vesi oli ainakin meidän vierailulla huomattavasti kirkkaampaa kuin esimerkiksi Vantaanjoella ja paikkapaikoin joen pohja näytti hyvinkin kovalta. Toisaalta suvannon rannat olivat mutaiset ja liukkaat. Riverkeepersin väen mukaan soraistuksia taas ei alueella tehty ihan lähiaikoina. Joen molemmin puolin kiertää luontopolkuja, jotka mahdollistavat helpon kulkemisen. Parkkipaikka on alajuoksulla, josta ei suoraan rantoja pitkin pääse ylemmille koskille vaan helpoin on alarajalla kalastuksen jälkeen palata takaisin ylös ja kävellä pätkä autotietä, sitten palaten luontopolun kautta rantaan. Koskien profiilista ja joen leveydestä johtuen mielestäni pocket-kalastus esimerkiksi nymfillä tai lyhyen siiman streamerkalastus sopii Latokartanolle parhaiten. Me emme kalastaneet pintureilla lainkaan, koska emme nähneet muita kuin salakoiden pintomisia. Päiväkorentoja kuoriutumisia oli muutamia siellä täällä.

Kalastimme Harrin kanssa Latokartanonkosken kalastusaluetta klo 13 - 24, ehkä suvantoa olisi pitänyt kalastaa vielä yöllä mutta arki tuli edelle ja kotiin piti lähteä. Molemmat lähtivät kahden vavan taktiikalla. Toisessa streamer ja toisessa nymfisiimat yhdellä perholla. Latokartanon yhden perhon sääntö asetti tiettyjä rajoituksia nymfaamiseen mutta kyllä se sujui. Päivän mittaan molemmat saivat aikamoisen kasan särkiä, sorvia ja pieniä ahvenia. Muutama salakkakin tuli. Oli selvää että joen vesi oli lämmintä ja tämän vuoksi pikkukala oli koskissa asti. Harri sai iltaisella komeita yli 25cm sorvia, isoimman ollessa 28cm. Itse jäin vähän alle 25cm rajan mutta kivoja nymfikaloja. Särkikalat ja ahvenet söivät parhaiten copper johniin, ruskeaan nymfiin ja squirmyyn. Jalokaloja ei itselleni siunaantunut mutta alueen ylärajalta, läheltä ylintä siltaa sai Harri koskesta 30cm ja 27cm smoltit. Avoimeksi kuitenkin jäi olivatko kalat lohia vai taimenia. Pilkutus molemmilla ei yltänyt kylkiviivan alle ja oli harvaa. Maallikkona sanoisin että molemmat olivat lohia, tukenani Riverkeepersin kommentit. Täydennetään tämä blogiin myöhemmin.

Lohen smoltti? Näitä tuli Harrille kaksi.

Alimman alueen ja yläalueen välissä on myös pieni suvanto josta molemmat saimme pienet hauet ja pari ahventa. Huhujen mukaan suvannossa olisi ollut myös kuhaa mutta emme sellaisia saaneet tai nähneet, tosin emme kalastaneet siellä enää klo 21 jälkeen. Suvannon heittäminen myös perhovälinein oli haastavaa. Rullausheiton mitat eivät riittäneet usein tarpeeksi pitkälle ja kun ne riittivät saatoivat perhot jäädä vedenalaisiin oksiin ja puunrunkohin kiinni.

Latokartanon maisemat olivat lopulta todella vakuuttavia ja jopa epäsuomalaisia. Hetkittäin ajattelimme olevamme Keski-Eurooppalaisella pienellä kanjonijoella. Jos jotain negatiivista sanottavaa on niin ehkä kalastuskohteena Latokartano on vaikeampi kuin muutama koskipaikka 150km säteellä Helsingistä. Onneksi sentään kirjolohta ei Latokartanolle istuteta vaan aluetta kehitetään kalasto edellä. Suosittelen vierailemaan paikalla vavan kera tai ilman.