Könkämäeno 2020

Vuoden 2020 reissu oli onneksi sovittu alkuvuodesta Suomeen. Muutamilla tutuilla meni Koronan vuoksi suunnitelmat uusiksi, onneksi tautitilanne Suomessa salli käsivarteen matkustamisen. Matkaan lähdettiin useammalla autolla ja kuuden hengen voimin. Kesän 2020 kalastuksen huipennus tapahtui Könkämäenolla reilu viikon mittaisella reissulla heinäkuun lopussa.

Lähdin itse matkaan Jannen kanssa sunnuntaina autoillen kohti Lappia. Risto ja Harri olivat menneet Könkämäenolle asti päivää aikaisemmin. Suuntasimme välistopin Rovaniemelle Jannen kanssa, Vepi ja Hannu tulivat myös Könkämäenolle Rovaniemen kautta. Sunnuntaina tuli Ristolta ja Harrilta synkkiä kuvia ja viestejä joen vesitilanteesta. Käsivarressa taivaalta tuli vettä viikonloppuna ja joen virtaama oli noussut 380 kuutioon. Normaalisti virtaama heinäkuun lopussa pyörii 100-150 kuutiossa, 2018 reissulla se oli jopa alle tämän. Nyt kuitenkin joki oli tulvassa ja vesi metrin normaalia korkeammalla. Kalastus oli Harrin mukaan todella vaikeaa kun pajupuskatkin olivat veden alla. Itselläni heräsi pelko että oletettiin leiripaikkaan ei olisi mahdollista kävellä.

Ryhmämme oli suunnitellut kantavan rinkkoja autolta joen varteen joitakin kilometrejä. Tällä tavalla voitaisiin välttyä pahimmilta tienvarsien ruuhkapaikoilta ja kalastaa rauhassa jokea. Olimme myös kaavailleet että vaihtaisimme viikon puolivälissä leiriä mutta jätimme tämän vaihtoehdon lopulta käyttämättä. Kun pääsimme Jannen kanssa maanantaina auton kanssa parkkiin aloimme selvittämään parasta kävelyreittiä oletettuun leiripaikkaan. Ensimmäinen suon yli tapahtunut marssikokeilu ilman rinkkoja johti reittivalinnan hylkäämiseen. Onneksi Hannu löysi halutulle leiripaikalle kuivemman reitin. Vaikka keli oli aurinkoinen niin oli maasto sen verran märkä että päätimme kävellä kahluuvaatteissa leiriin. Leiripaikaksi varasimme tasaisen törmän, josta oli helppo hakea vettä leiriin ja johon oli helppo saada teltat aseteltua. Mielestäni tämä leiripaikka oli paras kaikista mitä olen Könkämäenolla asuttanut.

Vaikka hyvän leiripaikan löytäminen nostatti raskaan kahlurimarssin jälkeistä tunnelmaa, niin kuitenkin joen virtaama ahdisti. Vesi oli sen verran korkealla, että koskessa ei näkynyt kiven kiveä vaan tasainen kova virta. Aloitimme kalastuksen leirin läheltä, hitaammin virtaavista taskuista joen reunoilla. Hyvin nopeasti kävi selväksi että kalaa joessa kuitenkin oli. Aluksi tuli useampi 30cm+ harjus pintureilla, vaikka pintakäyntejä ei ollut. Kala otti jos onnistui uittamaan pinturia viistättämättä kovan virran reunassa. Pian kaikki saivat kaloja, pääosin pintureilla mutta myös uppoperhoilla. Itse sain ensimmäisenä päivänä hitaasti virtaavasta poukamasta, kivipyörteen edestä hyvän tärpin. Kala jurmutti ja laittoi kovasti vastaan. Viitosluokkainen pinturi-vapani taipui mutkalle mutta onneksi väsytyspaikka oli helppo, eikä kala painunut järjettömään virtaan. Lopulta haaviin päätyi uusi harjusennätykseni, 48cm ja itsesidotulla foami superpupalla saatuna. 

 

Leirielämä jatkui kalastellen leiripaikkaa ylös ja alas. Joen virtaama väheni noin 50 kuutiota joka päivä ja uusia kiviä paljastui koskesta. Korkea ja laskeva vesi näkyi kalastuksellisesti hyvänä. Kalojen keskikoko oli paremman puoleista ja lopulta kaikki mukana olleet OFG jäsenet saivat joko ennätysharjuksensa Suomesta tai sivusivat vanhaa ennätystä. Itse rikoin 45cm rajan kolmesti saaden 46cm, 47cm ja 48cm kalat. 50cm suurharjuksen raja meni rikki Vepillä ja Hannulla. Harjusten lisäksi tuli pari pienempää taimenta, jotka tietysti saivat heti vapautensa. Lohista ei ollut havaintoja, muutamaa viikon aikana nähtyä hyppyä lukuunottamatta. Lohta kyllä yritettiin putkiperhoilla muutamaan otteeseen mutta tärppejä ei saatu.

Harri lähti viikon puolivälissä ja puolivälin jälkeen kelit vain paranivat. Joka päivä paistoi aurinko ja vesi lämpeni pari astetta. Leiripaikan rannasta pääsi jopa helposti uimaan kun virtaama väheni ja vesi laski. Elämä leirissä oli helppoa kun sateita ei ollut. Viimeisenä iltana vesi laski 150 kuution virtaamaan ja pääsimme Jannen kanssa jopa kahlaamaan kosken niskalle, jossa oli pari tuntia todella maagista pintaperhokalastusta. Emme saaneet yli 45cm harjuksia niskalta sinä iltana mutta yli 40cm harjuksia tuli varmasti yli 10kpl ja melkein joka uitolla tuli tärppi. Janne taisi kellottaa sille päivälle yli 60 harjusta, keskikoon pyöriessä 40cm tienoilla.

Viikon aikana näimme muutaman muun ihmisen mutta muuten saimme olla leirissä rauhassa. Kaasukeittimet ja loistavat kokit pitivät huolta muonituksesta, majoitustilaa löytyi mukavan väljistä teltoista. Verrattuna aikaisempien vuosien melomiseen oli tämä yhden viikon leiritys rennompaa ja kiireettömämpää. Leirissä tuntui että kalaan ei ole kiire ja jokea saattoi vain katsella ja ihailla törmältä. Kalastimme kuitenkin joka päivä tuntikaupalla ja kalaa myös syötiin useampana päivänä. Harjus-ceviche Kalastuskanavan ohjeilla ja tortilloilla oli leirin lempireseptini: https://www.youtube.com/watch?v=T7u0R-6aUJ4

 

Reissu lopetettiin Rovaniemelle, jossa saunottiin porukalla ja virkistyneenä palattiin koteihin odottamaan seuraavaa Lapin kalareissua. Olipahan hieno reissu! Kiitos Könkämäeno ja OFG:n porukka!