Gotlannin reissu takana. Olimme kolmatta kertaa OFG porukan kanssa avaamassa kautta Gotlannissa, jäsenvahvuudella 4. Hannu ja Harri olivat mukana konkareina, Risto ensimmäistä kertaa. Itse lähdin kolmannelle reissulle haspelivehkein ja meritaimenlusikoilla, jättäen perhokamat vain varalle. Hannu heitti pelkästään perhoa ja me muut lusikoita.
Reissua ennen kelikarttoja vahdattiin kuin viimeistä päivää. Kevät oli myöhässä Gotlannissakin, itärannat osittain jäässä. Tulopäivänä kuitenkin aurinko paistoi ja mittasimme pääsiäisen korkeimmat veden lämmöt eli kuusi astetta. Öisin kuitenkin oli alkureissulla pakkasta ja vedet viilenivät. Kolmantena reissupäivänä vuorokauden lämpötila jäi pysyvästi +0 ja +2 välille. Toisena päivänä tuuli kääntyi itä-koilliseksi ja voimistui lähes 11m/s. Tämä viilensi vesiä niin, että lähtiessämme viidentenä päivänä olivat vedet alle 3 asteisia.
Ensimmäinen päivä oli lupaava. Ajelimme itärantaa etsien sopivaa kohdetta mutta jäätyneet lahdet pakottivat meidät uusille spoteille. Löysimme kuitenkin lahdukan, jota aurinko lämmitti. Jäinme heittämään sitä ja saimme nopeasti kalakontakteja. Itselleni tuli seurio ja Hannulle pari karkuutusta. Harri sai kalan ylös asti. Nätti 60cm mertsari kävi pienen väännön jälkeen haavissa ja peli oli auki. Tällä kertaa violetti Vekkuli-lusikka toimi ottipelille kalalle, se oli myös toiminut aiempina vuosina.
Lähdimme kahteen seuraavaan päivään luottavaisin mielin. Olihan meillä hyvät suunnitelmat eri tuuliolosuhteisiin. Mutta kylmä ilma ja uudet paikat tekivät tepposet. Ainoastaan yksi hyvä tärppi länsirannalta kahteen päivään. Olo oli erittäin turhautunut.
Viides ja viimeinen päivä oli typistetty, meidän piti palauttaa vuokra-auto ja luopua majoituksesta. Päätimme keskittää kaiken kalastuksen länsirannalle ja olla siellä neljä tuntia. Tämä toi Hannulle perholla onnistumisen ja 52cm mertsarin. Tuuli jatkui viimeisenä päivä koillisena mutta oli laskenut 6m/s voimakkuuteen. Iltapäivästä laitoimme kahlurit laukkuun ja suuntasimme kohti kotia Bromman kautta lentäen.
En itse saanut henkilökohtaista Gotlannin kirousta rikottua. Saldona oli kolme seuriota. Koko ryhmälle kaloja nousi vain kolme, mikä oli kuulemma takatalvisiin olosuhteisiin kohtuullinen määrä. Paikallisten mukaan koko alkukausi oli ollut erittäin vaikeaa. Itseäni ahdisti reissun jälkeen se etten vieläkään saanut kalaa ylös. Mielestäni tein kaiken oikein, heitimme hyviä paikkoja ja välineistö oli tuunattu kuntoon vieheitä myöden. Kuitenkin kun mieli paluulennoilla rauhoittui nousi esiin ajatus paluusta Gotlantiin 2019 ja myöhemmästä kevään ajankohdasta. Olisihan se hienoa joskus kokea lämpimän kelin reissu niin että kalat olisivat aktiivisia. Nyt 2018 olimme selkeästi liian ajoissa paikalla.
Käytännön järjestelyissä kokeilimme jotain uutta ja totesimme nämä kokeilut toimiviksi. Majoitus Airbnb kautta otettiin tällä kertaa Visbyn koillispuolelta mutta keskeltä saarta. Matka itärannalle ja länsirannalle oli yhtä pitkä. Auto vuokrattiin Micke’s Bilin kautta. Micken kaikki autot ovat halvempia kuin isoilla vuokrafirmoilla mutta myös huomattavasti vanhempia ja heikkokuntoisempia. Me saimme vuokralle vanhan farmaripassatin, jossa toisena päivänä öljyvalo alkoi huutaa. Mickellä kuitenkin asiakaspalvelu pelasi ja saimme helposti vaihdettua toiseen vastaavaan Passattiin, jonka kanssa ei ollut ongelmia. Matka Gotlantiin taas taittui BRA-lentoyhtiön kautta, johon liput löytyivät ebookersilta. Lennot Helsinki-Bromma-Visby olivat käteviä ja tulopäivänä emme menettäneet montaakaan kalastustuntia aikaisten lentojen ansiosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti